Kirjoittamisinnostukseni kärsii runsaudenpulasta, päättämättömyydestäni tai mielikuvituksen puutteesta. Asiaa on, mutten työstä niitä sen pidemmälle. Ja päädyn kirjoittamaan tällaisista aiheista. Tuskin sinuakaan kiinnostaa, miksi aiheeni valitsen ja miksi päädyin tähän paskaan aiheeseen. Ja miksi en kirjoita päivieni kulusta. Haluaisin pohdiskella päivääni, eilistä siis.

Tutustuin kansanperinteisiin autenttisessa ympäristössä. Todistin kuinka maalaispoika ja kaupunkilaispoika intaantuivat väittelemään; onko tämä myyttinen perinne totta ja toimiiko se? Itse istuin huuli pyöreänä mykistyneenä, meidän kulttuurissamme on sitä jotain.

Ystävämme kaukaa tuli kylään eilen. Juuri ajoissa todistamaan, kuinka pinna kämppisten välillä kiristyy. Minusta kehkeytyy yksineläjä.

Kaunis poika lyöttäytyy seuraani harva se päivä. Ai kun se on söpö, bradin huulet ja kaikki. Niitä tekis mieli pussata. Mutta harmittaa, kun se on vähän tyhmä. Kaipaan haastetta, väittelyitä, syvällisiä keskusteluja. Ja taas mieleni kehittelee yhteisiä tulevaisuuden päiviä, eikä minulla ole edes perhosia vatsassa.