Juttelin kauniin pojan kanssa, flirttailin, tultiin toimeen, heitettiin pahoja puolin ja toisin. Hetken päästä selviää, että kaikki signaalit olikin vain.. Puhetta, mitä vain. Sillä onkin jo tyttö. Joku lukiolainen. Näyttelijän lahjat on tarpeessa, saa nähdä kestänkö iltaan hajoamatta. Ja minunhan ei pitänyt. Enkä oikeasti hajoa, olen vain niin täynnä sitä 'kiva koulukaveri'-roolia. Miksi ei koskaan mitään muuta? Kaikki suhteet miesten ja ihan kavereidenkin kanssa tuppaa jäämään siihen samalle asteelle. Mitä teen väärin, vai olenko vain epäkiinnostava?

Paska. pitänee mennä tappamaan tunteet kävelylle.